Purjo-carbonara

Miten noin suuri määrä voi maistua niin vähän purjolta? Tässä on yksi hyvä ruoka purjon syömisen opetteluun 😀

Jokainen minut tunteva tietää, että sipulin syöminen on aina ollut minulle haasteellista (poikkeuksena kynsi- ja ruoholaukat). Vielä aikuisuuden alkuvuosina piti lihapullistakin yrittää huomaamatta kaivella sipulinpalat pois, ja purjo oli ihan kamaluuksien kamaluus. Tiedä sitten onko kyseessä iän tuoma henkinen kasvu vai muutos makunystyröissä, mutta viime vuosina estoisuuteni on muuttunut lähestulkoon pitämiseksi. Armaanikin elämä on nykyään helpompaa, kun varsinkin salottisipulia laitan ihan vapaaehtoisesti melkein ruokaan kuin ruokaan. Tosin en minä edelleenkään ravintolassa sipulipihviä tilaisi, turha kuvitellakaan... Niin, se purjo. Sen suhteen päätin olla aikuinen ja ihan tietoisesti opetella syömään. Ei mitään hipsuttelua "ripotellaan vähän tuohon päälle koristeeksi" -tyyliin, vaan suoraan syvään päähän ja kunnon purjoruokia kehiin. Peruna-purjokeiton ohjeen täällä jo julkaisinkin, tämä on hyväksi havaittu ja purjo-kikhernesoppa on tulossa. Oppii sitä siis vanhakin, jos vain tarpeeksi haluaa.

4:lle

2 isoa purjoa
4 valkosipulin kynttä 
tuoretta tai kuivattua timjamia 
voita 

oliiviöljyä

4 dl vettä

suolaa

mustapippuria

300 g spagettia 
50 g parmesaania tai pecorinoa (saa olla reilumminkin)

2 munaa

Leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi, hienonna valkosipuli, raasta parmesaani.

Kuullota valkosipulia ja timjamia hetki voissa ja öljyssä. 

Lisää purjoviipaleet ja vesi, anna hautua kannen alla välillä sekoitellen 45 min. Mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

Keitä pasta ja valuta, ota vähän keitinvettä talteen. Lisää pasta pannulle purjojen joukkoon ja sekoita. Siirrä pannu syrjään jäähtymään hetkeksi.

Sekoita munat ja juustoraaste, lisää loraus pastan keitinvettä. 

Lisää munaseos pastan joukkoon, sekoita kunnolla (munaseos kypsyy kyllä "jälkilämmössä").

Koristele parmesaaniraasteella.